Morjens!
Tää syksy on vähän semmosta aikaa, että tullee mietittyä kaikkia asioita maan ja taivaan väliltä. Ja jotenki ne negatiiviset asiat pistää mietityttää vielä enemmän.
Koulut on alakanu ja puheenaiheeksi nousee koulukiusaaminen. Tää aihen koskettaa mua aina. Jotenki se pistää miettimään ja voi kauhee sitä kun tajuaa että miten kiusatulla on paha olla!! :c Monesti itekki alakaa het aattelee että mitenkäs tää pistääkin näin ajattelemaan, ei mua ittee oo kiusattu koulussa ja oon siitä onnellinen, koska kaikki ei oo tätä kohtaloa saanu. Siis tätä että ei oo kiusattu..
Eli kiusaaminen. Se juttu, just se juttu joka tuhoaa niin monen lapsen ja nuoren elämää. Voi olla, että koulussa nauretaan, piilotetaan jonkun kenkiä yms. Se varmasti tuntuu siltä, johon kiusaaminen kohdistuu, älyttömän pahalta ja ehkä nololta. Aika harva lapsi tai nuori tulee suoraan heti kertomaan että häntä kiusataan. Ehkä kiusattua hävettää, pelottaa... Kiusaajat tietenki vaa ajattelee, että älä oo noi tosikko tai sehän oli vain läppää. Se ei voi kenestäkään tuntua hyvältä jos haukutaan lihavaksi, jätetään ulkopuolelle tms. Tai jos tuntuu hyvältä ni sitten on kyllä tunne puolella jotai häikkää. Ehkäpä? :o Jokaiseen pieneenkin kiusaamisen tulis puuttua. Näin se vaan menee että pienistä jutuista tulee monesti ylitsepääsemättömän vaikeita.
Sitten on myös niitä tapauksia joista usein vaijetaan. Ei puhuta vanhemmille, kavereille tai kenellekkään. Joskus se kiusaaminen vain lähtee niin lapasesta että sitä ei pysty enään käsittää. Kiusattu pelkää mennä kouluun joka ikinen aamu. Pelkää sitä että mitä jos ne tulee taas ja hakkaa. Ei tarvita edes sitä että hakataan nenä poskelle tai naama mustaksi, riittää myös pienikin lyönti, tönäsy tai potku, että kiusattu pelkää. Kiusaajat monesti osaavat käyttää henkistä väkivaltaa niin taitavasti että se riittää murtamaan ihmisen. Nyt puhun nimenomaan nuorista. Kuinka helposti siinä masentuukaan jos kiusataan koulussa ja myös koulun ulkopuolella. Kiusaajat ei tajua miten älyttömän, ihan hirveän syvät haavat ne on kisatun sisälle, sydämeen tehnyt. Ne haavat arpeutuu mutta ne ei IKINÄ häviä. Ja kuinka ison tuskan kiusattu on joutunut kärsimään niiden haavojen takia. Sitä ei voi käsittää kukaan muu kuin kiusattu itse.
Kiusaamisen ei tarvi olla kovaa tai fyysistä, pienikin kiusa riittää murtamaan jonkun itseluottamusta, minä kuvaa yms. Henkinen kipu on monesti fyysistä kipua suurempi. Haloo ihmiset. Kiusaamista on ihan joka paikassa. Niin lasten, nuoren ja aikuisten keskellä. Vaikka siihen kiusaamiseen on tosi vaikea puuttua niin tehkää se silti. Hiljainen hyväksyjä on myös kiusaaja.
No joo... Siinäpä tuli jonninmoinen liuta minun ajatuksia.
Sit vielä kuvia loppuun. Minun kuvat on ottanut Milla. Eli kiitos vain! :)
Hyvää syksyä ja moro!! :)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
